lauantai 16. syyskuuta 2017

Kesätalossa: Montako naulaa voi yhdestä hirrestä löytyä?



Vastaus on satoja, mikäli kyseessä on melkein kahdeksankymmenvuotias talovanhus, joka on elänyt nuoruudessaan pinkopahvien kulta-aikaa. 

Halusimme kesätalossa hirsipintaa näkyviin ja aloitimme urakan repimällä seitsemän kerrosta tapetteja ja pinkopahvia pois. Paljaan hirsipinnan esiinkaivamisessa oli se hyvä puoli, että pääsimme näkemään, onko rakenteissa vaurioita. Tähän asti olemme onneksi välttyneet ikäviltä yllätyksiltä. Sen sijaan seinät kertoivat meille talon historiaa: Hirret eivät olleet ensimmäistä kertaa seinissä tässä talossa vaan ne on aikoinaan purettu ja siirretty jostakin savupirtistä. Talo oli myös saanut olla mukana kahdeksankymmentäluvun modernisaation innovaatioissa, missä vanhat pönttöuunit purettiin ja korvattiin sähkölämmityksellä sekä samalla lisättiin ilmankiertoa huoneiden välille tekemällä hirteen aukkoja ovien yläpuolelle räppänöitä varten. Räppänät eivät tosin tainneet olla pysyvä ratkaisu, koska ne oli myöhemmin peitetty. Myös ikkunat oli päätetty modernisoida, joten vanhat ruutuikkunat olivat saaneet poistua kolminkertaisen lasien tullessa tilalle. Sitä seinät eivät tosin kertoneet, miksei remontoija korvannut ikkunoita uusilla samankorkuisilla, vaan madalsi ikkunoita vaihdon yhteydessä ja täytti puuttuvan seinähirren laudoilla ja eristevillalla. Varmaankin lukija jo aavistaa, että näitä seinäpintoja ei päätetty jättää hirrelle?


Kuuntelin heinäkuussa kymmeniä tunteja talon tarinoita samalla kun poistin nupinnauloja, leikkasin likaisia tilkkeitä hirsien väleistä ja hioin seinäpintaa puhtaaksi. Hiljalleen aloin hahmottamaan, mikä talossa on mahdollista ja mikä ei. Haluamme nimittäin, että eletty historia näkyy ja talon tarinat saavat kuulua, mutta emme ole silti siirtymässä ajassa sataa vuotta taaksepäin. Talo saa uuden elämänvaiheen, jossa näkyy nykyajan tapaa elää arkea ja juhlaa. 

Tavoitteemme oli, että tänä kesänä saisimme alakerran seinien, lattioiden ja kattojen pinnat esikäsiteltyä siihen pisteeseen, että ensi kesänä voisimme aloittaa suoraan uusien sähköjohtojen vedoista, seinäpintojen asennuksesta ja maalaamisesta. Ja pääsimmekin tavoitteeseen, kunnes keksin näin jälkikäteen vielä yhden seinän, joka kannattaisi testata, voisiko se ajan patinoistaan huolimatta toimia maalattuna hirsiseinänä. Seinä on keittiössä ja sille seinälle tulisi alakaapit ja avohyllyjä. Todennäköisesti.

Muuten keittiösuunnitelmat ovatkin täysin levällään ja vinkkejä otetaan auliisti vastaan. Nyt pää on täynnä kysymyksiä, kuten:
Onko kenelläkään kokemusta uunin tilaamisesta Italiasta, Englannista tai Ranskasta?
Mitä eroa on marmori- ja kivitasolla käytössä?
Mistä saa vanhoja sormipaneeleja?
Jos talossa on painovoimainen ilmanvaihto niin mitä tehdään liesituulettimen kanssa? 
Minkälainen keittiön saareke olisi ergonomisin malli työskennellä, mutta silti joku voisi istua pöydän päässä?
Mikä valkoisen sävy on paras pintoihin, kun emme tavoittele kylmää modernia tunnelmaa? 
Ja kannattaako sävy olla sama katossa, seinissä, listoissa, ovissa ja lattioissa?
Ja niin edelleen. 

Onneksi tässä on pitkä talvi aikaa harkita.


Juhlavuonna 7/40.



lauantai 2. syyskuuta 2017

Kruunaa viikonloppusi suussasulavilla juustosarvilla!


En olekaan pitkään aikaan jakanut täällä suosikkireseptejäni, joten nyt viikonlopun kunniaksi ajattelin blogata teille herkullisten juustosarvien ohjeeni. Toivottavasti sinulle alkanut viikonloppu tuo myös lepoa ja virkistäytymistä!

Uunista lämpöisenä pöytään nostetut herkut ovat varma tapa nostaa viikonlopun aamiainen omaan kategoriaansa, tuoda juhlaa arjen keskelle. Nämä juustosarvet ovat helpot ja nopeat - kaikintavoin sopivat myös aamu-unisen repertuaariin... oleellisin seikka onnistumisen kannalta on maukas ja laadukas juusto. Minä käytin tällä kertaa pitkään kypsennettyjä cheddaria, mutta gruyere tai old amsterdam olisivat myös loistavia valintoja. Jos aikoo käyttää pehmeänmakuista edamia niin ehkä silloin tekisin suorilta tavallisia sämpylöitä ja säästäisin juuston päällisiin...

SUUSSASULAVAT JUUSTOSARVET (8kpl)

Taikina:
4dl jauhoja
2 dl juustoraastetta
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
50g voita
2 dl kermaviiliä

Täyte: 3dl juustoraastetta

Voiteluun: 1 muna

1- Tee taikina: Sekoita jauhot, juustoraaste, leivinjauhe ja suola. Nypi joukkoon pehmeä voi. Lisää kermaviili ja sekoita taikina tasaiseksi.

2- Leivo juustosarvet: Kauli taikina pyöreäksi levyksi (noin 25cm halkaisijaltaan) ja jaa ympyrä kolmioiksi (8 kolmiota). Laita kolmioiden keskelle juustotäyte ja rullaa kolmiot sarviksi (rullaa pehmeästi, älä yritä tiivistellä taikinaa, tarkoitus on antaa kuohkeuden säilyä).

3- Paista: Nosta sarvet uunipellille, voitele ne rikotulla munalla ja paista 225C noin 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat väriltään kauniin kullankeltaisia.

Nauti!

Juhlavuonna 6/40 Bangkokissa. 




lauantai 26. elokuuta 2017

Uusi seikkailu: Kesätalo maalla.


Viime kesänä meille molemmille vahvistui tunne, että olemme tulleet elämänvaiheeseen, missä tarvitsemme uuden polun, jota astella. Käytännössä olemme eläneet reilut kymmenen vuotta elämää, jossa kolme mannerta vuorottelevat ja ainoa pysyvä asia on matkalaukku. 

Matkalaukkuun ei mahdu paljoa. 

Matkalaukku myös muistuttaa pakkaamisesta ja siitä, että tämä kaikki on väliaikaista. Nyt tarkkana - älä käsitä väärin. Nautimme arjestamme Aasiassa ja suurkaupungissa. Koemme olevamme juuri oikeassa paikassa ja elävämme elämää, mitä halusimme. 

Kyse oli enemmänkin elämän vastapainoista. 

Tänä keväänä sitten ostimme kesätalon. Se on vuonna 1939 rakennettu hirsirunkoinen talo. Suomessa. Heinäkuussa asetuimme taloon ja aloitimme tutustumisen... kesä meni vauhdikkaasti ja nyt vasta ehdimme pysähtymään ja keskustelemaan siitä, mitä oikeastaan tapahtui... Tänä aamuna, kun olimme ensin nukkuneet pitkään ja syöneet lauantain kunniaksi brunssin, istuimme alas, puhuimme kesän tapahtumista sekä kävimme läpi taloon liittyviä piirrustuksia ja suunnitelmia. 

Olemme vieläkin innoissamme. 

Ja kyllä meitä jännitti! 

Mutta tämä riski kannatti ottaa.  Tässä blogissa tulee varmasti olemaan juttua uudesta elämäntyylistämme #kesätalo. 

Juhlavuonna 5/40 Bangkokissa. 

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kotitekoinen chiliöljy on parasta.



Edessä on jälleen matkalaukkujen pakkaaminen ja siirtyminen toiseen kotiin. Iltapäivien tyypilliset trooppiset monsuunisateet vaihtuvat pohjoisen valoisiin öihin. Päätin valmistautua sisarustapaamiseen jo hyvissä ajoin ja tehdä kotitekoista chiliöljyä. Bongasimme reseptin PIZZE -kirjasta (OTAVA / Saku Tuominen, Luca Platania, Tuukka Koski & Kimmo Kivilahti). Aivan paras kirja pizzan ystäville... ja jos haluat haluat laajentaa makunautintojasi!

CHILIÖLJY

1l oliiviöljyä
200g tuoretta chiliä
2 valkosipulinkynttä 
tuoretta persiljaa
lasipullo säilytykseen

1- Huuhtele chilit, poista siemenet, kuivaa ja hienonna. (Kannattaa käyttää käsineitä...) Halkaise valkosipulinkynnet. Hakkaa hienoksi persilja. 

2- Laita sekä chilit, persilja että halkaistut valkosipulinkynnet syvään kasariin ja peitä ne öljyllä. Lämmitä öljyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. (HUOM! Älä missään nimessä anna öljyn kiehua, jottei se muutu kitkeräksi)

3- Desinfioi lasipullo uunissa 100 asteen lämpötilassa. Pullota öljy. 

- Chiliöljy säilyy valolta suojattuna noin vuoden. - 



Juhlavuonna 4/40 Bangkokissa.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Viikonloppu & Keittiö.


Tällä kertaa päätin aloittaa viikonlopun aikaisin - onhan nyt kesäkuu ja se ikäänkuin kutsuu päästämään irti ja rentoutumaan! Blogin hiljaiselosta huolimatta erilaista puuhailua on tänä vuonna riittänyt. Lähinnä huomaan olleeni niin paljon koneella työpäivinä, että vapaa-ajalla olen halunnut karsia kaiken ylimääräisen median ja keskittyä kaikkeen muuhun: ystäviin, kulttuuritapahtumiin, virkkaamiseen, lukemiseen ja ruuanlaittoon. Kirjoissa on menossa Alexander McCall Smithin "44 Scotland Street" -sarja ja keittiössä muffinssireseptin kehittely. 

Vuosi sitten luin Shauna Niequestin kirjaa ja vitsailtiin hänen näkemykselleen siitä, milloin jotakin reseptiä voi kutsua omakseen... se oli kolmen askeleen lopputulos: Ensin resepti piti tehdä juuri niinkuin sen tekijä on sen kirjoittanut. Seuraavassa vaiheessa sai muokata reseptiä omien makumieltymystensä mukaan ja kolmannella kerralla resepti piti tehdä omasta päästä - ja silloin se oli oma. No, minulla harvoin on kärsivällisyyttä tehdä sitä ensimmäistäkään kertaa ilman pienintäkään soveltamista. Saati sitten, että tekisin samaa ruokaa kolme kertaa lyhyen ajan sisällä niin että muistaisin tarkalleen, mitä edellisellä kerralla ajattelin. Mutta... kaiken tämän sanottuani huomaan, että on ruokia, leivoksia ja makuja, joihin palaan aina uudelleen. Ne on niitä suosikkeja, joiden eteen kannattaakin nähdä vaivaa ja hioa oma suosikkireseptinsä. Yksi kaikkien-aikojen-suosikki-hyvän-kahvin-kanssa on muffinssi, missä on mustikoita, sitruunaa ja unikonsiemeniä. Ja sitä tässä kehittelen. Ihan vähän vielä fiksaamista se vaatii, mutta nyt jo olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen... ehkä jos tulet meille kylään niin saatat jopa saada sitä kahvipöydässä :)

Iloista & rentouttavaa viikonloppua!



Juhlavuonna 3/40 Bangkokissa.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Löytöjä takakujilta.


Täällä ei näy valkoisia kasvoja. Ei sillä, että edes kiinnittäisin siihen huomiota. Kaikkien näiden vuosien jälkeen Aasiassa olen tottunut siihen, että olen paikalla olevista ainoa sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen. 

"Tulkaa, seuratkaa minua. Minulla on tuolla takana varasto, missä on enemmän valikoimaa." Olemme Mumbaissa vanhojen huonekalujen torilla ja seuraamme paikallista muslimimiestä pitkin kapenevaa kujaa kauppakadun taakse. Kiipeämme tikkaita pitkin vintille ja ihastelen vanhoja huonekaluja kolonialistiselta ajalta. Huonekalut vaatisivat asiantuntijan käsittelyä ja ilmassa leijuva pöly saa minut aivastelemaan lakkaamatta, mutta minulla ei ole mihinkään kiire. Tämä on juuri sitä mistä nautin: yllätyksistä arjen keskellä... silmänräpäyksessä olen toisessa maailmassa ja vain mielikuvitus on rajana pohtiessani, mitä kaikkea huonekaluilla voisi tehdä ja mihin ne sopisivat... 

Hetken kuluttua nautimme chait paikallisessa kuppilassa ja keskustelemme siitä, kuinka monet kasvot Intialla on. 



Päivän löydöt, jotka mahtuivat matkalaukkuun: 
Kameli, puuta (Intia)
Elefantti, puuta (Intia)


Juhlavuonna 2/40 Bangkokissa.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Juhlavuosi & kulttuurit.


Täytän tänä vuonna neljäkymmentä ja se jos mikä on syy pysähtyä paalupaikalle ja juhlia. Olenkin nimennyt tämän vuoden kokonaisuudessaan juhlavuodeksi. Neljäkymmentä elettyä vuotta antaa paljon aihetta tarkastella ja nostaa esiin juuri minun elämäni palapelin merkityksellisiä kohtaamisia, muistoja, kokemuksia ja päätöksiä.

Yhden merkittävimmistä teemoista elämässäni muodostavat eri kulttuurit. Vaikka synnyin Hämeessä tavalliseen suomalaiseen perheeseen, on sisälläni ollut jo nuoresta asti tietoisuus siitä, että minun elämäni suurin tehtävä liittyy toisten kulttuurien parissa toimimiseen. Myöhemmin olen huomannut kuuluvani niihin, joille sanonta "kutsumus kantaa" sisältää merkityksen. Koen kutsumukseni kantaneen niinäkin hetkinä, kun ulkoisesti katsottuna missään ei ole näyttänyt olevan mitään järkeä. Se on myös ankkuroinut minut paikoilleen niinä vuosina, jolloin tuntui siltä, että suuret surun aallot vyöryvät ylitseni kerta toisensa jälkeen, eikä tyyntä näkynyt horisontissa. 

Elämästäni viimeiset 11 vuotta ovat kuluneet valtaosin Aasiassa. Aasia on minulle samanaikaisesti joka päivä kotoinen ja vieras. Tuttuus ja erilaisuus muodostavat jokaisen päivän aikana suolaisen ja makean lailla liiton, josta on tullut arjen tunnuspiirre.

Tämä vuosi alkoi matkalla Nepaliin. Uskomattoman kaunis maa vuoristoineen ja ihmisineen. Valokuvaan voi vangita pinnan, mutta syvemmälle ei pääse näkemään kuin ajan kanssa. Siksi rakastan kulttuurien tulkkeja sekä tarinoita, jotka avaavat kulttuuria, maailmankuvaa ja arjen tapoja syvemmältä. Sen lisäksi, että voin matkojeni aikana kohdata monia henkilöitä ja kuulla heidän tarinoita,  nautin lukemisesta. Tämän matkan aikana luin Seattlesta kotoisin ja nepalin kanssa naimisissa olevan antropologin muistelmia 80-90-luvuilta Nepalin maaseudulta. Amerikkalaisen sopeutuminen brahmin-perheeseen hinduismin uskomusten ja kastijärjestelmän keskelle ei ollut mutkatonta. Globalisaatiosta huolimatta Aasia ja Eurooppa eroavat toisistaan huimasti monella tapaa. Juuri nyt minuun näyttää kolahtavan lännen ja idän eroavaisuus yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden rajanvedossa. Kuinka se vaikuttaakin kaikkeen ja kuinka pienen pintaraapaisun siitä vasta ymmärrän!

Mietin tänään, että jos minun pitäisi nimetä yksi Raamatun lupaus, johon turvaan lapsenomaisesti ja jonka mukaan elän, se olisi Matteus 6:33 "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." (Tämäkin = ruoka, juoma, vaatteet, koti jne. Kaikki elämiseen liittyvä.) En liikaa murehdi huomista vaan luotan, että minusta pidetään huolta.  En pitele kaikkia elämäni lankoja omissa hyppysissäni enkä ainoastaan luota omaan järkeilyyni ja suunnitteluuni. Useaan kertaan olen huomannut, että parhaistakaan yrityksistä huolimatta en nähnyt kaikkea, mitä oli tulossa. 

Tänä juhlavuonna olen matkalla sekä fyysisesti että sisäisesti. Toivon osaavani matkustaa jokaisen päivän etappini niin, että kiirehtisin hitaasti ja  osaisin olla läsnä kulloinkin käsillä olevassa hetkessä. Haluan kasvaa aitoudessa, rohkeudessa, nöyryydessä ja kiitollisuudessa. Tänne blogiin tallennan tunnelmia ja mietteitä matkan varrelta. 

---


Lukukokemus: "While The Gods Were Sleeping. A Journey through Love and Rebellion in  Nepal" (Elizabeth Enslin)

Kuvat: Kathmandussa ja viereisellä vuorilla, Hattibanissa. 





Juhlavuonna 1/40 Bangkokissa.